|
Istutimme omenapuut valvoimme tuhannet t?¤ysikuut en?¤?¤ en hengit?¤ reik?¤?¤ j?¤iseen ikkunaan koputa oveen yksin?¤iseen j?¤lkeen pakkasten H?¤nen hymyns?¤ pehme?¤ kaari tuo kuin sumussa saari uin sen luo valokuvassa nainen py??rineen muodista poistuneine hattuineen kihlattuineen N?¤en kaiken, kaiken Kaunis kuolema lehdet on silattu j?¤?¤ll?¤ kultaista sadetta p?¤?¤ni p?¤?¤ll?¤ joko ymm?¤rr?¤n mit?¤ se opettaa osasin alkaa osaanko lopettaa En silloin tajunnut kaiken n?¤?¤ntyv?¤n en tajunnut kaiken loppuun k?¤?¤ntyv?¤n en?¤?¤ en koputa oveen yksin?¤iseen j?¤lkeen pakkasten Lehtien seassa kulkien kellarin ovia sulkien ajatuksin linnut saatellen kaikkea kaunista ajatellen pitk?¤lle matkalleen Ja n?¤en kaiken, kaiken
|